Hunajaa ja Purppuraa blogissa kirjoitan elämästäni ja unelmistan hunajaisen ja purppuraisen taivaan alla. Olen noin nelikymppinen nainen etelä-Suomesta. Aiheina tässä blogissa on mm. ihmissuhteet, ystävyys, parisuhteettomuus, työ, väitöskirjan viimeistely, yhdistystoiminta, liikunta harrastukset, painonhallinta, ruoka, matkailu, vauvahaaveet, muoti, sisustaminen jne. Eli kuten edellä jo mainitsin, elämästä ja unelmista. Blogaajana olen täysin raakile, mutta jostakin on aloitettava. Toivon mahdollisilta lukijoiltani kärsivällisyyttä; minulla on luki-häiriö ja tekstini vilisee painovirhepaholaisia 😉
Tähän ensimmäiseen postaukseeni ajattelin kertoa tästä päivästä.
Kesäihmisenä ja lämpimistä ilmoista täysin siemauksin koko kesän nauttineena, kroppa ja mieli oli järkyttynyt ilman äkillisestä viilenemisestä. Aamuyöstä neljän maissa heräsin siihen, että peltikatto rymisi oikein kunnolla. Makuuhuoneeni sijaitsee omakotitalon yläkerrassa, pohjoisen puolella. Tuuli kävi siis pohjoisesta ja rymisytti kattoa. Tähän herätessäni tajusin, että viimeksi vastaavanlaisella tuulella terassin aurinkovarjo meinasi muuttaa naapurin puolelle. No se aurinkovarjohan oli tietysti illalla jäänyt auki, joten ei muuta kun tossut jalkaan ja aamutakki päälle ja ulos terassille tarkastamaan tilannetta. Siellähän se aurinkovarjo huojui ja tärisi tuulen voimasta oikein iloisesti. Siinä sitten vesisateessa, parin asteen lämpötilassa pelkissä aamutossuissa ja aamutakissa vinssasin terassin aurinkovarjoa alas. Mahtoi aamulehden jakaja olla ihmeissään, ainakin tuo pitkään katsoi ja auton valoja välkytti. Terassi sijaitsee talon etelän puolella, joten varjon vinssaus alas riitti, ei onneksi tarvinut käydä sitä jalasta poistamaan. Pienen kuivattelun jälkeen menin takaisin vällyjen väliin. Eihän se uni tietenkään heti tullut ja miljoona asiaa pyöri mielessä, niinkuin ainakin itsellä on tapana, jos sattuu kesken unien syystä tai toisesta heräämään. Siinä sitten pohdin blogin perustamista, Alexander Skarskårdin komeutta, Fennovoiman ydinvoimalalupaa, uuden talvitakin hankkimista, talvirenkaita, kynsienlaittoa ja niin edelleen. Jossain vaiheessa sitten taas nukahdin aamun jo sarastaessa.
Koska tänään ei ollut ansiotöitä, nukuinkin yhdeksään jonka jälkeen lähdin kaupungille aamukahville. Mikään ei starttaa päivää paremmin kuin kiireetön kahvihetki. Henkilökohtaisesti nautin kahvista eniten kahvilassa. Niin nytkin. Kupillinen höyryävän kuumaa capuccinoa ja äitin kassa jaettu kinkku-juustosämpylä lunasti odotukset. Höpöttelimme niitä näitä yöllisestä terassireissusta blogin perustamiseen ja Vain elämää ohjelmaan sekä kaikkea siltä väliltä. Aamukahvihetken jälkeen tulin kotiin valmistelemaan lounasta. Vaari, 90-vuotta, asuu samassa pihapiirissä ja tulee päivittäin yhdeltä syömään. Mummo kuoli vajaa kolme vuotta takaperin ja siitä asti vaari on ollut päivittäinen vieras ruokapöydässä. Mietittiin aikoinaan miten menetellä vaarin ruuan suhteen. Ensin vietiin vaarille ruokaa, kun hän ei osaa itse kokata, sitten käytiin vaarin luona kokkaamassa. Huomasimme kuitenkin, että yksin ollessaan vaarille ei oikein ruoka maistunut. Kun kutsuimme hänet yhteiseen ruokapöytään niin johan alkoi ruoka maistua. Siitä asti vaari on ollut jokapäiväinen vieras ruokapöydässä. Nykyisin ruuatkin valitaan ja valmistetaan siten, mikä vaarille maistuu parhaiten. Minä, vanhempani ja vaarini asustamme siis samassa pihapiirissä. Minä ja/tai äitini laittaa ruuan vaarille, viime aikoina enenevässä määrin minä olen toiminut kokkina työistä ja muista menoista riippuen. No, joka tapauksessa tulin siis kotiin valmistamaan ruokaa; smetanalohta, kuoriperunoita ja keitettyjä porkkana ja lanttu kuutioita. Saatuani ruuan valmiiksi ja pöydän katettua lähdin itse kynsihuoltoon ja jätin vaarin ja vanhempani nauttimaan lounaasta.
Alkujaan oli tarkoitus että kynsihuollon lisäksi olisi laitettu myös hiukset kuntoon. Kuitenkin ystäväni ja paikallisen kampaamon omistaja Paukku oli satuttanut selkänsä, joten päädyimme lyhentämään käynnin pelkäksi kynsihuolloksi, jotta hän pääsee lepuuttamaan selkäänsä. Ensitöikseen Paukku antoi minulle pussin jossa oli mekko ja Victoria’s Seacretin biksut. Hän oli tilannut ne netistä eivätkä ne käyneet hänelle. Minä tietysti olin ylen tyytyväinen. Nyt vaan pitäisi päästä täältä kylmästä lämpimään testaamaan niitä biksuja 🙂 Peilin edessä kotona mallailin ja hyvät olivat! Niiden avulla mullakin on rinnat 😀 No taas eksyttiin aiheesta. Olin siis kynsien laitossa ja yllätys yllätys, purppuraa tuli ja häivähdys hunaa 🙂 pling plingiä unohtamatta. Ylen tyytyväinen olin kynsiinkin! Unohtaa ei tietenkään voi myös jutustelua Paukun kanssa. Ihmissuhteet ja remontoinnit, väikkäri ja yleinen maailman meno tuli käsiteltyä! On se vaan aina yhtä mukavaa käydä Paukun tuolissa kaunistautumassa ja virkistäytymässä. Torstaina menen sitten hiusten laittoon. Arvatkaa vaan mitä väriä laitetaan!
Alkuillasta poikkesin myös järjestön, jonka naistenpiirin puheenjohtajana toimin, tilaisuudessa keskustassa sijaitsevassa kahvilassa. Vieraana tilaisuudessa oli eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka. Keskustelunaiheina olivat sote uudistus (hoitotieteen edustajana erityisesti minua kiinnostava aihe) ja Venäjän tilanne. Mielenkiintoinen tunti kerta kaikkiaan. Tarjoiluina oli kahvin lisäksi pikkusuolainen eli ruisnappi erittäin maukkaalla raputäytteellä. Oli muuten hyvää! Tilaisuuden jälkeen menin vaarille kahville. Sen vastapainoksi että hän käy syömässä”alhaalla” (vaarin residenssi sijaitsee pihapiirimme kallion päällä), me käymme hänen luonaan ”ylämökissä” kahvilla. Mukaan nappasin eilen leipomaani nyhtöpullaa, eli pullaa voi-kaneli-sokeri täytteellä siten, että taikina kaulitaan levyksi ja voi, kaneli ja sokeri laitetaan levyn päälle samalla tavalla kuin korvapuusteissa, mutta sitten levyt leikataan leipävuokan levyisiksi suikaleiksi ja taitellaan vuokaan ja paistetaan. Vaarilla vaarin kissa oli myös todennut syksyn tulleen ja muuttanut takaisin sisätiloihin. Tämä kyseinen kissa elää kesät ulkona, käyden satunnaisesti sisällä syömässä, mielummin ruokakin nautitaan rappusille jos ei viitsi itse saalistaa. Talvisin taas tämä tapaus ei käy ulkona muuta kuin tarpeillaan. Kevät ja syksy mennään sitten tältä väliltä.
Loppu päivä onkin sitten kulunut satunnaisissa askareissa ja tämän blogin perustamisessa. Tälläinen oli siis ensimmäinen blogi kirjoitukseni. Ei hajuakaan siitä millaisia näiden tulisi olla, mutta tällä mennään.
Palaillaan 🙂
Aamukahvi, biksut, capuccino, kissa, kylmä, kynnet, lounas, nyhtöpulla, ruoka, syksy, terassi
